Mitkä ovat tavoitteesi ja mikä sinua innostaa?

Nolona myönsin ettei minulla juurikaan ole ammatillisia tavoitteita eikä mikään innosta. 

Aloitin kurssin jossa käsitellään yritystoiminnan muutostilanteita. Kurssi on varsin tiivis. En osaa odottaa siltä paljoakaan. Aloitin kurssin kuitenkin avoimin mielin ja vastaanottavaisena.

Mutta mikä oikeastaan on tavoitteeni kurssille, elämälle, yritykselle, kaikelle? Päitäisi olla haaveita ja tavoitteita. Ei minulla ole. Kaiken mitä olen halunnut olen saanut. Tai todennut sen hankkimisen liian vaivalloiseksi hyötyyn nähden. Se ei tarkoita, että minulla olisi paljon kaikkea. Rahaa ja valtaa. Raha ei  kiinnosta kiinnosta minua tarpeeksi. Valta vielä vähemmän. Mitä valta edes on? Oikeus määräillä toisia? 

Ja raha. Olisi hienoa jos olisi vaikka miljoona euroa ylimääräistä. Kyllä. Mutta olenko valmis tekemään sen eteen tarpeeksi. Olisiko minulla mahdollisuus hankkia miljoona euroa? Olisiko ollut jos olisin aloittanut ajoissa? Kyllä. Mutta ei se ole ollut tarpeeksi kiinnostava ajatus.

Mikä minua innostaa? Kaikenlainen pikku puuhastelu. En tiedä kuinka paljon se innostaa, mutta onhan se mahdottoman hauskaa ja viihdyttävää. Onko se tuottavaa ja hyödyllistä. Usemmiten ei ja isossa mittakaavassa ei todellakaan. Ei edes järkevää. Mutta se tuottaa minulle iloa.

Ihmisten auttaminen on toinen asia, joka tuottaa minulle iloa. Mutta ei kaikki auttaminen. Minulta on mennyt lähes koko tähänastinen elämäni sen oppimiseen, että kaikki apua tarvitsevat eivät ansaitse sitä. Ja monet eivät edes tarvitse. Jos autat tarpeeksi, niin apu muuttuu saavutetuksi eduksi. Sitä ei enää arvosteta, sitä vaaditaan lisää ja lopulta siitä tulee asia, joka on vain pakko saada. Jos ei saa, niin seuraa itkupotkuraivarit mallia aikuinen. Avun antamisen ja hyväksikäytettävänä olemisen raja on aika hienoinen. 

Mikä minua innostaa? Innostaa on minulle ilmeisesti liian suuri ja hieno sana. Mikä minua ilahduttaa on minulle sopivampi. Minua ilahduttavat pienet asiat. Minua ilahduttaa, kun elämä sujuu rutiinilla ja asiat rullaavat omalla painollaan. En kaipaa elämääni haasteita, yllätyksiä, draamaa enkä tragediaa. Joskus niitä tulee, kuten nyt tämä korona. Mutta jos elämän perusteet on saanut rakennettua vakaiksi, niin ei yksi korona niitä kaada. Minulla on ollut paljon suurempia haasteita elämässäni viime vuosina. Tuntuu että niistäkin on nyt enimmäkseen rämmitty yli. Olen rakentanut pikkuhiljaa raunioista itselleni uudet ja vahvemmat tukirakenteet. Olen seulonut ystävistäni ne, jotka kestävät tuulenpuuskat ja haaksirikon mahdollisuuden. Olen ollut kauhea ja rasittava. Kiitos rakkaat ystävät ja yhdessä purjehtineet elämääni sivunneet kulkijat. 

Nyt kun katson elämääni taaksepäin ja tähyän tulevaisuuteen huomaan, että aika rasittava pakkaus olen edelleenkin. Täynnä liikettä ja energiaa. Hautakiveeni kirjoitetaan vohkasi kunnes voihkaisi viimeisen kerran. Ei levänne rauhassa.