Rakkaat lumppuni

Tavara on tuskaa. Tavarapaljous on kauhistus. Turhan tavaran määrä on käsittämätöntä.

Isovanhempani olivat säästäväisiä ihmisiä. Kaikki käytettiin hyödyksi ja moneen kertaan, jos mahdollista. Syy oli se, ettei ollut samanlaisia resursseja kuin nykyään.

Vanhempani ovat myös säästäväisiä. Äiti on aina kierrättänyt ja hyötykäyttänyt kaiken mahdollisen. Isäni on taitava korjaamaan, uudistamaan ja rakentamaan asioita. Meidät kasvatettiin samanlaiseen ajatteluun. Tunnistan hyvin lapsuuteni merkit nykyisessä ajattelussani.

Miksi minulla on sitten niin paljon tavaraa? Ja miksi siitä pitäisi hankkiutua eroon? Ja tärkein kysymys: Miten siitä kannattaisi hankkiutua eroon? Aloitetaan vaikka vaatteista.

Vaatteet: Pukeutuminen ei kiinnosta minua kovinkaan paljoa. Lähinnä kiinnitän huomiota käytännöllisyyteen. Asumme kuitenkin maassa jonka nimi on Suomi ja kelit sen mukaiset. Kuinka monta liehuvaa, kevyttä kesämekkoa ihminen tarvitsee? Kuinka monet sandaalit hellekeleille?

Vaatteiden ostamisessa olen huomannut montakin virhettä jotka teen säännöllisesti. Ostan koska kaappi on "tyhjä" vaikka on aivan täynnä. En osta ajatuksella. Ostan kiireessä, en sovita ja kaappi senkun turpoaa. Ehdottaisinkin ilmastonmuutoksen torjuntaan valtion palkkaamia järjen ääniä. Järjen ääni seuraisi sivusta kun tällainen osaamaton ostaja koheltaa rekkien välissä. Ostopäätöksen jälkeen järjen ääni kysyisi muutaman osuvan kysymyksen ja vaate jäisi rekkiin. Järjen ääni voisi myös ohjata kestävän kehityksen ostopäätöksiin. Tai olemaan ostamatta.

Häpeän määrä. Kyllä hävettää. Kun katson kaappiani tajuan , että olisin voinut hankkia vaikka jotain järkevää kaikella sillä rahalla jonka olen haaskannut täysin turhiin ostoksiin. Siellä ne roikkuvat vuodesta toiseen ja täyttävät kaappia. Onneksi olen saanut luterilaisen kasvatuksen ja ymmärrän että minua tulee rangaista jotenkin. Koska olen aikuinen ihminen, saan onnekseni päättää rangaistukseni itse. Ei tarvitse hakea risua pusikosta.

Päätin että kaikki vaatteet,  jotka omistan ovat tästä lähtien käyttövaatteita. Jos vaate on kaapissa, niin sitä pitää myös käyttää. Vähän on vielä hakusessa se, saako vaatetta käyttää vain kotioloissa. Vai otanko riskin siitä, että viranomaistaho korjaa minut parempaan talteen kun liikun kaappini täyttävissä ihanuuksissa. Onneksi luterilaisilla on myös olemassa armo. Olen toistaiseksi armahtanut itseäni sallimalla pelkän kotikäytön.  Tässä kohtaa ei tarvitse pelästyä. En ole uskovainen ihminen vaikka minut on siihen kasvatettu. Mutta kaikkea painolastia ei tarvitse kantaa, sitä voi myös hyötykäyttää.

Lahjoittaminen: Minua palkitsee kun teen hyvää. Olen saanut huomattavan määrän vaatteita kiertoon, kun olen täsmä-lahjoittanut ne. Joku oikeasti tarvitsee vaatteitani. Vein ison muovikassillisen kaulaliinoja, villasukkia, lapasia sun muuta lämmikettä asunnottomien päiväkahvilaan. Siellä on hylly josta he saavat ottaa tarpeeseensa.

Kierrätys: Recci on ihana kauppa. He myyvät käytettyjä vaatteita ja kenkiä. Liikkeeseen saa viedä kaikenkuntoisia tekstiilejä ja kenkiä. Vaikka vain yhden kengän. Recci kierrättää myyntiin sopimattomat omalla kustannuksellaan. Tällöin taloyhtiö, kaupunki tai valtio ei joudu kantamaan kustannuksia. Pyrin viemään sinne myös myytäväksi kelpaavaa tavaraa. Oikein sydämessä läikähti kun yhdet lempi-korkkarini olivat saaneet paraatipaikan ikkunalta. Samalla tuli olo, että ehkä olen tehnyt muutaman hyvänkin ostopäätöksen.



Nyt tuntuu pursuavan tekstiä ihan valtoimenaan. Joten on hyvä lopettaa tähän. En usko että kukaan haluaa lukea liian pitkää jaaritusta, jossa ei sinänsä ole mitään uutta ja hyödyllistä. Eilinen tyttöjen ilta piristi todella paljon. (Puin Ivo Nikkolon iltapuvun päälleni ensimäistä kertaa. )Tuntuu että olen yön aikana saanut uudet aivot. Ihanaa kun on ystäviä joita voi aina välillä tavata. Pieni pölytys aivoillekin on välillä tarpeen. Muuallakin kuin vaatekaapissa.

Kommentit

Suositut tekstit