Kauheasti vaatteita eikä mitään päällepantavaa

Painiskelen edelleen tavarapaljouden kanssa. Elän keskellä romukasoja. Kirjaimellisesti.

Mutta uskon siihen että liike on voimaa ja voiman kautta tulee muutos. Huomaan tuloksia jo nyt. Liikkeen suunta on kotoani poispäin.

Minulla oli ystävieni kanssa kirpputoripaikka. Sain myytyä suuren määrän vaatteita, joille minulla itselläni ei ollut käyttöä. Ei käyttöä, mutta vahva tunneside. Kirpputori auttoi myös uudella ja yllättävällä tavalla. Katsoin tavaroitani tosen silmin. Mielenkiintoinen tilanne. Nähdä nyppyyntyminen ja haalenneet värit uusin silmin. Realismia omaan elämään.

Kävin kaappeja läpi ja vein vaatteitani myyntiin. Joskus tuska oli liian kova ja hain vaatteen takaisin. Vaate oli kuin uusi, toi iloa ja tulee jälleen käyttöön. Joskus sitä voi ikäänkuin ostaa itseltään.

Kauheasti vaatteita eikä mitään päällepantavaa. Tuttu tilanne? Vaatevarastoni väheni kahteen kolmasosaan. Osin myin, osin lahjoitin ja osin pilkoin eläinsuojelyhdistykselle siivousräteiksi. Nyt huomaan että vähemmän vaatteita on edelleen ei mitään päällepantavaa.  Tilanne on kuienkin selkeämpi. Ymmärrän että määrä ei ole laatua. Olisin erittäin onnekas jos omistaisin kyvyn hankkia vaatteita järkevästi. Nyt omaan toivottavasti kyvyn olla hankkimatta vaatteita ennenkuin määrä on kutistunut yhteen kolmasosaan alkuperääisestä.

Myy, vaihda, lahjoita, käytä loppuun. Laita kiertoon, jos et käytä. Käytä jos säilytät. Ota iltapuku kotiasuksi, jos et aio käyttää sitä enää, etkä pysty luopumaan. Voin kokemuksesta kertoa, että postinkantajan ilme on kerrankin yllättynyt kun avaat oven.