Yksin tyhjässä bussissa - resurssien tuhlaamista

Kello tulee kohta kuusi. Istun bussissa matkalla töihin. Herätys on seitsemältä, mutta heräsin jo vähän viiden jälkeen. Päätin nousta ja lähteä töihin.

Olen onnekas koska voin joustaa työajoissani. Kunhan työt tulevat tehtyä ja ehdin kerran viikossa käydä työtilanteeni esimieheni kanssa läpi.

Meitä aamuvirkkuja ihmisiä on paljon. Mutta täällä minä matkustan lähes tyhjässä bussissa. Bussin kulutus on yhtä suurta, oli se tyhjä tai täysi.

Moni työ vaatii työpaikalla työskentelyä, muttei ole aikaan sidottu. Joustoa voisi lisätä tilanteen mukaan. Esimerkiksi: työpaikalla pitää olla klo 10 - 14 välinen aika. Aamusta tai illasta    voi joustaa.

Jousto helpottaisi montaa asiaa. Pienten lasten vanhemmat saisivat joustoa. Aikaa säästyisi kun kaikkia yksittäisiä menoja ei tarvitsisi erikseen sopia.

Aikaa ja resursseja säästyisi myös siinä, että ihmismassat jakaantuivat tasaisemmin. Palvelualoilla olisi enemmän töitä illan ja viikonloppujen ruuhka-aikojen ulkopuolella. Työmatkat nopeutuisivat. Stressi vähenisi ja ihmiset voisivat paremmin.

Busseissa voisi olla alempi aamutaksa 4.30 - 6.30 välillä. Suurin osa aamukulkijoista matkustaa kuukausilipulla. Halvempi lippu voisi houkutella jättämään auton edes satunnaisesti kotiin.

Tein vuosia sitten nelipäiväistä työviikkoa. Tunteja kertyi tarpeeksi neljässä päivässä. Vapaa perjantai avasi uusia mahdollisuuksia. Siitä edelleen inspiroituneena iloitsen mahdollisuudesta aloittaa työt vaikka viideltä. Tai nukkua pitkään jos väsyttää. Vapaus tai illuusio siitä. Tärkeintä on osata muokata elämä niin, että siihen voi olla tyytyväinen.

Laki säätelee työaikaa ja antaa mahdollisuuden joustotyöhön ja muihin joustoihin. Joskus tuntuu että laki säätelee myös aivotoimintaa ja tukahduttaa luovuuden. Ihmisten yksilölliset ominaisuudet ja tarpeet tulevat geeneistä ja eletystä elämästä. Minusta on parempi olla tehokas ja tuottava kuin osan työajasta pois omalta tehokkuusvyöhykkeeltä.